Erilaiset ympäristöjärjestöt

Maailmassa on jo vuosikymmeniä toiminut erilaisia ympäristöjärjestöjä, joista monet ovat globaaleja ja ulottavat toimintaansa useille ympäristön eri osa-alueille. Nämä järjestöt pyrkivät sekä vaikuttamaan päättäjiin omalla aktivismillaan että myös tuottamaan ympäristöön liittyvää tutkimustietoa mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Järjestöillä voi olla hieman erilaisia lähestymistapoja, ja osa niistä käsittelee lähinnä globaaleja, koko maailmaa koskettavia ongelmia, kun taas osa myös monipuolisesti pienemmille alueille kohdistuvia ympäristöuhkia.

Järjestöjen lähestymistavat globaaleihin ongelmiin vaihtelevat

Monet järjestöt ovat ottaneet melko passiivisen ja ennen kaikkea informatiivisen lähestymistavan ongelmiin. Ne pyrkivät ennen kaikkea keräämään tietoa erilaisista ympäristöön kohdistuvista uhista ja ilmiöistä ja haluavat herättää ihmisten tietoisuuden ongelmista. Järjestöjen palveluksessa on usein erilaisia tieteellisiä ympäristöalan asiantuntijoita, kuten biologeja, geologeja, kasvitieteilijöitä, bioteknikkoja, fyysikoita, kemistejä ja monia muita tutkijoita ympäristöön liittyviltä aloilta.

Nämä tutkijat tekevät järjestöissä yhteistyötä ja koostavat raportteja, joita sitten lähetetään eteenpäin ja arvioidaan muun muassa niiden merkitystä tutkimukselle. Osa ympäristöjärjestöistä tekee yhteistyötä myös valtioiden kanssa ja auttavat valtioita tarvittaessa parantamaan omia ympäristötoimiaan.

Toiset järjestöt taas ovat ottaneet hieman radikaalimman lähestymistavan. Niidenkin lähestymistapa on ensisijaisesti informaatiolähtöinen, mutta ne järjestävät myös runsaasti painostusta päättäjiä kohtaan, kuten mielenilmauksia ja erilaisia muita julkisia tempauksia saadakseen väestön huomion esimerkiksi joihinkin tiettyihin valtion tekemiin toimiin. Osa näiden järjestöjen aktivisteista on joutunut ongelmiin myös paikallisten viranomaisten kanssa, kun yksittäisten ihmisten järjestämät tapahtumat ovat rikkoneet paikallista lainsäädäntöä.

Globaalit ja kansalliset järjestöt

Järjestöjä on olemassa sekä globaaleja että kansallisia. Kansalliset järjestöt toimivat usein melko pienellä budjetilla, ja ne keskittyvät hyvin paljon enemmän paikallisiin ongelmiin tehden kuitenkin merkityksellistä työtä. Koska tällaiset järjestöt toimivat usein pienellä budjetilla, niiden jäseniin kuuluu paljon vapaaehtoistyöntekijöitä ja talkoolaisia. Myös suuremmat, kansainväliset järjestöt rahoittavat edelleen ison osan toiminnastaan lahjoituksilla, sillä niiden ideana on toimia voittoa tavoittelemattomana järjestönä. Tämä tietysti asettaa omat haasteensa järjestön taloudelle ja toiminnalle ja se vaatii luonnollisesti jäseniltä myös aktiivista toimintaa lahjoitusten varmistamiseksi.

Erityisesti hyvin pienet, muutamien tai kymmenien ihmisten järjestöt esimerkiksi yhteen kaupunkiin keskittyneenä, saattavat toimia kokonaan vapaaehtoisvoimin. Tällöin toiminta on lähinnä harrastuspohjaista, sillä palkattomuus luonnollisesti asettaa omat haasteensa jäsenten mahdollisuudelle osallistua järjestön toimintaan.

Myös globaaleilla järjestöillä on usein pienempiä, kansallisia jaostoja, jotka voivat toimia pieninä, muutaman ihmisen yksikkönä ja vastata oman alueensa toiminnasta. Nämä alajaostot toimivat usein autonomisesti, mutta noudattavat kuitenkin virallisesti pääjärjestönsä linjaa, eivätkä esimerkiksi yleensä anna itsenäisiä lausuntoja julkisuuteen varmistamatta ensin, että lausunto noudattaa kattojärjestön kanssa yhteisiä periaatteita.

Pienemmät jaostot ja kansalliset järjestöt voivat järjestää myös kolutusta ja toimivatkin usein aktiivisesti omissa yhteisöissään. Tätä koulutusta voidaan järjestää esimerkiksi paikalliselle väestölle ja se voi keskittyä alueen luontoon, tai ympäristöongelmia ehkäisevään toimintaan. Järjestön koosta riippuen koulutusta voidaan järjestää joko lapsille tai aikuisille tai sekaryhmille.

Yhteiset projektit

Kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen väliin jäävät vielä keskisuuret, yhteiset projektijärjestöt, jotka ovat fokusoituneet johonkin tiettyyn, monen maan välille jakautuneseen alueeseen. Projektijärjestöt voivat kukin omassa maassaan kehittää yhtenäistä keinoa tällaisen alueen, esimerkiksi Itämeren suojelemiseksi.

Näissä projekteissa jokainen toimii yleensä vähintäänkin osittain itsenäisesti ja oman maansa lainsäädännön puitteissa. Tämän lisäksi jäsenet pitävät aktiivisesti kokouksia ja pohtivat, miten yhtenäisiä sovelluksia saataisiin kehitettyä ja suojeltavan tai kehitettävän kohteen vaikutus olisi mahdollisimman laaja. Projekteihin voivat osallistua myös kansainväliset tai kansalliset järjestöt yhdessä ja ne vaativatkin todella monipuolista osaamista ja usein myös paikallistuntemuksen hyödyntämistä.